Absorptiospektri

Yleiskuvaus sähkö­magneettisen säteilyn absorptiosta. Valkoinen valo, jossa on kaikkia aallon­pituuksia, kohdistetaan näytteeseen. Näytteessä fotonit, joiden energia vastaa molekyylin kahden energiatason erotusta, absor­boituvat ja saattavat molekyylit viritys­tiloihin. Muut fotonit kulkevat näytteen läpi, ja jos säteilyn aallon­pituus on näkyvän valon alueella, läpi kulkeneen säteilyn väri vastaa absor­boituneen valon värin komplementtiväriä.
Esimerkki absoprtio­spektrin käytöstä ekso­planeetan ja sen kemiallisen koostumuksen havaitsemiseen vuodelta 2001. Kun ekso­planeetta kulkee HD 209458-tähden editse, siinä oleva natrium absorboi osan tähden säteilystä. Kuvalähde: A. Feild, STScI, NASA.

Absorptiospektri on valon tai muun sähkö­magneettisen säteilyn spektri, joka on muuten jatkuva, mutta jossa säteilyn absorption vuoksi tietyt aallon­pituudet omaavaa säteilyä on tavallista vähemmän.

Absorptiospektrejä käytetään hyväksi kemiallisessa analyysissa tiettyjen aineiden esiintymisen toteamiseen ja usein niiden pitoisuuk­sienkin mittaamiseen. Niillä on käyttöä myös molekyyli- ja atomi­fysiikan tutkimuksessa. Spektrit voidaan havaita spektro­skoopin avulla.

Absorptiospektri saadaan aikaan, jos tutkittavan näytteen lämpötila on alempi kuin sen takana olevan säteilylähteen, joka lähettää kaikkia taajuuksia sisältävää valkoista valoa.[1]

  1. Karttunen, Hannu & Oja, Heikki & Kröger, Pekka & Poutanen, Markku: Tähtitieteen perusteet, Ursan julkaisuja 21, s. 129–130. Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, Valtion painatuskeskus, 1984. ISBN 951-859-367-1.

© MMXXIII Rich X Search. We shall prevail. All rights reserved. Rich X Search